Ahdisti kamalasti jo silloin, kun jonotimme ruokaa. ''Viisi lihapullaa perunamuusilla'', sanoin ja sain annoksen täriseviin käsiini. Otin kaksi lasia vettä ja hieman puolukkahilloa, Kun pääsin pöytään, riisuin takin ja istuin alas. Tuntui, että kaikki tuijottivat minua. Olo oli ahdistava, mutta yritin vain keskittyä syömiseen ja läheisten läsnäoloon. Vain puolet perunamuusista jäi syömättä ja minua oksetti.
Kävimme kaupassa ja ostimme pizzaa, sipsiä ja juotavaa illaksi. Olimme aikeissa lähteä baariin, koska siskoni lupasi, että tänä viikonloppuna saan unohtaa kaikki murheet ja pitää hauskaa. Kun pääsimme kämpille, tärisin kauttaaltaan. Join kahvia ja söin omenan. Ahdisti. Aloimme siskon kanssa laittautua ja joimme alkoholia ja söimme pizzaa. En enää alkoholin takia tuntenut ahdistusta. Meillä oli hauskaa.
Kymmenen aikaan illalla lähdimme baariin. Kävimme istumassa yhdessä baarissa ja joimme yhdet. Sitten oli aika lähteä tanssimaan. Kun pääsimme baariin sisälle ja tilattiin juomat, oli T jotenkin todella kärttyisen oloinen. Kysyin mikä hänellä on ja hän alkoi syyttää minua siitä, että menimme niin mölyiseen paikkaan, jossa ei voi puhua. Minun olisi kuulemma pitänyt olla eri mieltä siskoni ja tämän miehen kanssa, vaikka T oli ensin ihan valmis lähtemään siihen baariin. Kyyneleet nousivat silmiini. Tämä ei voi olla totta. Miten hän kehtaa alkaa riidellä baarissa siskoni ja tämän miehen läsnäollessa. Itkin baarissa silmät päästäni ja minua ei kiinnostanut yhtään tanssia, vaikka olen aina pitänyt siitä. Siskoni lohdutti minua.
Matkalla kotiin minulla oli tosi paha olo. Pidättelin koko matkan itkua ja kämpille päästyäni aloin itkeä hillittömästi ja sain paniikkikohtauksen. T ei tehnyt mitään minun rauhoitteluni eteen, joten siskoni juoksi hätiin. Rauhotuin, otin vielä rauhoittavan lääkkeen, kävin suihkussa ja menin nukkumaan.
Lauantaina lähdimme äidille. Koko matkan minua itketti kamalasti, mutten voinut itkeä. En kehdannut. Äidille päästyäni istuimme pöytään syömään. Istuin paikalla, jonka ohi on vaikea päästä viereiselle paikalle. ''Väistä läskiperse'', isäpuoli sanoi minulle, kun yritti päästä kyseiselle paikalle istumaan. Alkoi taas itkettää. Mä tiedän, että olen lihava.
Koko ilta oli yhtä ahdistusta vastaan taistelemista. Niin on ollut myös tämä koko päivä. Kun pääsimme kotiin, lyyhistyin lattialle ja aloin itkeä hillittömästi. Mä en jaksa enää. Avopuolisoni lohdutti sen minkä pystyi. Viikonloppu, jolloin mun oli määrä unohtaa kaikki, ei ollutkaan sellainen. Se oli viikonloppu, joka teki kaikesta vielä pahempaa kuin mitä se aikaisemmin jo oli.
Olen ottanut laksatiivit. Tänään en enää syö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti