Pyörin eilen monta tuntia sängyssä, ennen kuin sain unta. Ahdisti niin vietävästi, eikä Levozinista ollut mitään hyötyä. Päässäni pyöri aina uudestaan ja uudestaan sama asia; perjantaina menemme Ikeaan. Iso paikka täynnä ihmisiä ja sieltä ei niin vaan pois pääse. Lisäksi se, että me syömme siellä. Ties koska viimeksi olen syönyt julkisella paikalla kaikkien nähden ja meinaan saada paniikkikohtauksen jo pelkästä ajatuksesta. Se on asia, mitä tällä hetkellä pelkään kaikista eniten. Mitä jos en selviä siitä? Mitä siskon poikaystäväkin minusta ajattelee, kun en osaa syödä julkisella paikalla? Mitä jos saan paniikkikohtauksen? Kuolen...
En halunnut tänään käydä vaa'alla. Minulla on jo valmiiksi niin oksettava olo, koska menkat turvottaa mun mahan vähintään kolminkertaiseksi. Se ahdistaa jo ihan tarpeeksi. En halua vielä siihen lisäksi ahdistusta siitä, mitä vaaka tänään näyttää. Mulla on niin kuvottava olo itseni takia, että voisin oksentaa.
Tänään on poliaika. Täytyy kertoa, että lopetin lääkkeet. Pelottaa, koska viimeksikin hän oli vihaisen oloinen, koska en ollut ensin kysynyt lääkärin mielipidettä. Lääkäri tosin oli ihan samoilla linjoilla minun kanssa silloinkin ja kun määräsi nämä uudet lääkkeet, niin hän sanoi, että jos ilmenee turvotusta, lääkkeet pitää heti lopettaa. Tein niinkuin piti. Turha valittaa.
Ajattelin kertoa myös siitä, että ajattelen itsemurhaa lähes kokoajan. Ja että elämä ahdistaa mua tällä hetkellä enemmän kuin koskaan ennen. En tiedä pystynkö siihen, mutta aion ainakin yrittää. Minun on pakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti