Joulu

Aaton aattona lähdimme T:n äidille. Olo oli pirteä ja jaksoin edes hymyillä. Illalla ahdistus alkoi taas kasvaa, mutten ottanut rauhoittavia. En kehdannut olla ihan zombina siellä. Sain onneksi pian unta ja nukuin katkottoman yön.

Heräsin kuitenkin kuudelta aamulla siihen, että T:n äiti kilisytteli kattiloita. Yritin kaksi tuntia saada unta, mutten saanut. Alkoi itkettää. Enkö edes jouluna saa nukkua rauhassa? Itkin ja T heräsi siihen. Sanoin, että haluan kuolla. On joulu ja minä haluan vain kuolla. Kävin ulkona pakkasessa polttamassa tupakan. Poltin toisenkin. Se sentään rauhoitti minua vähän. Menin takaisin sisälle ja T rauhoitteli ja silitteli selkääni, kunnes nukahdin taas.

Jouluaamu meni nopeasti. En syönyt riisipuuroa, en voinut. Eikä kukaan edes huomannut, etten koskenutkaan koko puuroon, mikä oli outoa. Kävimme hakemassa ABC:ltä lisää tupakkaa ja kävimme sen jälkeen joulusaunassa. T kysyi olenko syönyt mitään ja vastasin etten ole. Hän pakotti minut syömään ennen hautausmaalle lähtöä. Söin kaksi leipää ja lähdimme liikkeelle. Hautausmaalla mietin vain kuolemaa ja sitä, kuinka minä voisin olla nyt kuollut. Kuinka joku ehkä toisi juuri nyt haudalleni kynttilän. Alkoi taas itkettää.

Kotimatkalla T:n isä soittaa, että voisimme mennä käymään hänen luonaan. Siellä oli tarjolla terästettyä glögiä, kahvia ja pullaa. Otin yhden pullan ja kaksi kuppia kahvia. Viivyimme tunnin, kunnes pääsimme lähtemään takaisin T:n äidille. T:n äiti oli vihainen, kun meillä kesti niin kauan ja kiukutteli koko illan. Hän ei edes puhunut meille mitään, koska oli niin vihainen, mutta sanoi, että oli ensimmäinen joulu, kun hän joutui syömään jouluaterian yksin ja kuinka hänen olisi ollut parempi olla töissä jos tässä kerran käy näin.

Söin ruokaa ja minulla oli paha mieli. Sain myös kuulla, ettemme pääse käymään minun vanhemmillani, koska emme saa autoa lainaan. Aloin itkeä hysteerisesti. Tämä oli pahempi joulu kuin se, kun jouduin olemaan osastolla. Pääsin sentään käymään kotona. En ole ennen tätä ollut yhtäkään joulua erossa vanhemmistani, joten siksi se tuntui niin pahalta.

Tulimme tänään kotiin. Minua on ahdistanut taas koko päivän. Mietin vain kokoajan sitä, kuinka olisin tälläkin hetkellä vanhempieni luona. Äitikin joutuu olemaan nyt neljä päivää yksin, koska isäpuoli lähtee Tanskaan.

Olen syönyt myös aivan liikaa. En aio käydä vaa'alla moneen päivään. En uskalla. Varmaan tappaisin itseni, jos saisin tietää paljonko painan. Tästä se alkaa. Mä en anna enää tapahtua sen mitä on tapahtunut liian monta kertaa. Mä en saa enää ahmia. Jos niin käy, niin tapan itseni, oikeasti.

Tänä jouluna kuolin henkisesti ja pelkään, ettei siitä ole paluuta enää. Ei tämä tästä paremmaksi muutu. Minun on varmaan lähdettävä.