Tänään

Eilinen meni aivan päin helvettiä. Illalla aloin ahmia. Joka kerta, kun voitelin uutta leipää tiesin mitä siitä seuraa. Tiesin, että kohta minä romahdan ja inhoan itseäni yhä enemmän. Ja niinhän siinä sitten kävi.

Ahmimissession jälkeen alkoi ahdistaa niin paljon, että hakkasin ja raavin mahaani ja itkin hysteerisesti. Sitten sain pahimman paniikkikohtauksen pitkään aikaan. Vieläkin ahdistaa eilinen. Miten saatoin sen antaa tapahtua..

Kuitenkin ihmetyksekseni aamupainoni ei ollut noussut yhtään. Ei kyllä laskenutkaan, eli samoissa mennään. Päätin, että tänään olen vahva. Tänään en ahmi. Tänään en enää anna sen tapahtua vaan pysyn lujana.