Päivät vain lipuvat ohitseni. Kaikki on yhtä sumua ja en edes tiedä missä mennään. Mikä päivä? Mikä kuukausi? Mikä vuosi? Tämä viikko on mennyt ihan hujauksessa. Juurihan oli sunnuntai...
Painoni on sahannut kilon sisällä nyt viime päivinä. Sunnuntaina aamupaino oli tasan 51 kiloa ja tänään 51,5. Se kävi kyllä 51,8 kilossa jossain välissä. En ole saanut pidettyä itseäni ruodussa. Olen mitätön, joka ei pysty mihinkään.
Tällä viikolla olen ollut niin romahduspisteessä kuin olla voi. Maanantaina päässäni vaan napsahti ja sain raivokohtauksen. Hakkasin itseäni ja heittelin tavaroita. Siitä seurasi paniikkikohtaus, kunnes rauhotuin.
Eilen käteni alkoi täristä, kun en tiennyt uskallanko syödä vai en. Se johti sitten paniikkikohtaukseen ja en syönyt. En pystynyt, vaikka avopuolisoni ehdottikin eri vaihtoehtoja. Leipää, hapankorppua, omenaa, banaania.. Kaikki ahdisti ja en syönyt mitään.
Avopuolisoni on huomannut reagointini ruokaan, syömiseen, painooni, kaikkeen. Asiasta on myös keskusteltu. Hän sanoi, että niin kauan kun painan yli 50 kiloa, hän antaa asian olla. Jos se menee sen alle, hän pakottaa minut syömään.
Täytyy keksiä jotain ja pian...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti