Tänään en uskaltanut käydä aamulla vaa'alla. T pakotti eilen syömään makaronilaatikkoa kuuden aikaan, enkä uskaltanut kieltäytyä. En halua, että hän alkaa epäillä mitään.
Meillä oli myös tänään päiväosastolla pariaika. Vaikka sinne mentiinkin selvittämään minun tämän hetkistä tilaa, ei siellä kuitenkaan puhuttu juuri mitään siitä, miten minulla menee nykyään. Toisaalta se harmittaa ja toisaalta olen onnellinen siitä. Ristiriitaiset fiilikset, en tiedä mitä ajatella.
Paritapaamisella tuli kuitenkin puheeksi syömisongelmani, josta olen maininnut siellä ja on seurattu painoani. Keskustelu siitä ahdisti liikaa. En kuitenkaan myöntänyt mitään. En voinut. Silloin mun laihdutukseni päättyy siihen. T kuitenkin kotona alkoi puhumaan syömisestäni ja sanoi, että minun pitäisi syödä tänään vielä makaronilaatikkoa. Kuittasin sen sillä, että olen syönyt tänään jo lämpimän ruoan, joka kelpasi hänelle. Onneksi.
Tänään söin lounaan päiväosastolla. Siellä oli ruokana broilerkiusausta. Sen lisäksi olen syönyt sämpylän kinkulla, juustolla ja paprikalla. Tänään menee maksimissaan enää omena, piltti tai kaksi hapankorppua.
Liian monta kertaa olen meinannut repsahtaa, mutta olen kuitenkin pitänyt pääni ja pysynyt irti kaikesta pahasta. Olen tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti